Jos lapsi tuntee kotona olonsa ulkopuoliseksi esim. sisaruksen takia ja ei uskalla kertoa vanhemmille, kelle kannattaa kertoa?

Kiitos tärkeästä kysymyksestä. Joskus tosiaan voi käydä niin, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi kotona. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja ne voivat tuntua tosi ikäviltä.

Ulkopuolisuuden kokemukseen voi olla monia erilaisia syitä. Esimerkiksi perheen pienempi sisarus saattaa tarvita paljon vanhempien aikaa ja huomiota, jolloin isommasta lapsesta voi tuntua, että hän jää vähemmälle huomiolle. Joskus taas voi tuntua, että omat kiinnostuksen kohteet tai ajatukset ovat erilaisia kuin muilla perheenjäsenillä, eikä tule riittävän ymmärretyksi. Vanhemmat eivät kuitenkaan aina huomaa, millaisia ajatuksia tai tunteita lapsella on. Siksi omista tunteista kertominen on tärkeää.

Vaikeista asioista puhuminen omille vanhemmille voi tuntua jännittävältä. Joskus asiaa voi helpottaa se, että kirjoittaa viestin tai kirjeen. Kirjeen voi sitten lukea vanhemmalle itse tai antaa hänelle luettavaksi. Jos kuitenkin tuntuu, että omista ajatuksista olisi helpompi puhua ensin jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa voi asiasta kertoa esim. opettajalle, kuraattorille tai muulle luotettavalle aikuiselle. Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa  voi jutella turvallisen aikuisen kanssa luottamuksellisesti ja täysin anonyymisti. Tärkeintä on, että ei jää ikävien tunteiden kanssa yksin.